Open post

Uusi säätiölaki parantaa valvontaa ja lisää avoimuutta

Uusi säätiölaki tulee voimaan 1.12.2015 ja se korvaa vuodelta 1930 peräisin olevan lain. Uusi laki selventää säätiön toimintaedellytyksiä ja muun muassa lähipiirin suosimiskielto tiukentuu. Lähipiirin kannalta tämä tarkoittaa, että säätiö ei voi miltään osin tuottaa taloudellista etua lähipiirilleen. Lähipiirin määritelmää selvennetään ja laajennetaan: siihen kuuluvat esimerkiksi hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja, tilintarkastaja sekä näiden perheenjäsenet ja muut lähisukulaiset. Uutuutena on myös lähipiiritoimien raportointi säätiön toimintakertomuksessa vuosittain.

Säätiön perustamisen tarvitaan 50 000 euron vähimmäispääoma. Peruspääoma tulee maksaa ennen säätiön rekisteröimistä. Perustettavalla säätiöllä tulee olla ensimmäisenä kolmena vuotena perustajan laatima toimintasuunnitelma, talousarvio ja rahoitussuunnitelma. Säätiön perustamista helpottaa se, että perustamisen edellytyksiä selvennetään ja perustamisasiakirjojen muotoa ja sisältöä koskevia vaatimuksia vähennetään. Säätiön sääntöjen pakollisia määräyksiä ovat säätiön nimi, kotipaikka, tarkoitus, toimintamuodot ja määräys siitä, miten jäljellä olevat varat käytetään, kun säätiö puretaan.

Säätiön on laadittava konsernitilinpäätös, jos sillä on kirjanpitolaissa määrätty määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa. Vaikka emosäätiö harjoittaisi liiketoimintaa tai kirjanpitolain konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuutta koskevat rajat eivät täyttyisi, säilyy silti konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus.

PRH vastaa säätiöiden valvonnasta. Tämän valvonnan tehostamiseksi säätiölaissa on poistettu esteitä viranomaisten tietojen vaihdosta.

Open post

Palkkaa vai työkorvausta?

Jakamistalouden myötä työelämä ja sen eri muodot ovat murroksessa. Jakamistaloudelle on tyypillistä erilaiset työnvuokrausfirmat ja sovellukset, jotka yhdistävät palvelun tuottajat ja kuluttajat. Hyvänä esimerkkinä toimii taksipalvelu Uber. Tällaista työtä tekeville tämä aiheuttaa tilanteita, joissa saattaa olla vaikeaa määritellä oikeanlaista muotoa työsuhteelle. Entä minkä tyyppistä korvausta työstä saa?

Työstä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään verotuksessa palkkana tai työkorvauksena. Vastikkeen maksajan kannalta on merkitystä, millaisesta korvauksesta on kyse. Palkasta on maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksut ja toimitettava ennakonpidätys. Työkorvauksesta taas näin ei tarvitse tehdä. Työkorvaus on saajalleen elinkeinotoiminnan tuloa tai mahdollisesti muuta ansiotuloa, esimerkiksi omistamansa yrityksen tuloa. Palkka on taas ansiotuloa palkansaajan verotuksessa.

Ennakkoperintälain mukaan työkorvaus on työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana saatu korvaus. Yleensä siis selvitetään, onko maksettava suoritus palkkaa. Jos ei ole, se on työkorvausta. Tämä tulee siis arvioitavaksi tilanteissa, joissa on kyse yksittäisestä toimeksiannosta.

Palkan ja työkorvauksen rajaveto vaikuttavat monet tekijät ja ratkaisu yleensä suoritetaan kokonaisarviointina. Muodollisia tunnusmerkkejä voi olla: toiminimellä toiminen, pakollisten sosiaalivakuutusten ottaminen, ennakkoperintärekisteriin kuuluminen, lakisääteisten ilmoitusten tekeminen ja toimilupa. Verottajan mukaan eräs toimeksiantosuhteen merkittävimmistä tunnusmerkeistä on, että toimeksisaaja järjestää itselleen pakolliset sosiaalivakuutukset, esimerkiksi eläkevakuutuksen.

Tosiasiallisia tunnusmerkkejä ovat taas: toimeksiantosopimuksen sisältö, työn suorittamisen itsenäisyys, työskentely omaan tai toisen lukuun, työn johto- ja valvontaoikeus, työvälineet ja –materiaalit, työskentelypaikka ja vastikkeen määräytyminen. Osapuolten välinen sopimus määrittää, onko osapuolten välille syntynyt toimeksiantosuhde vai työsuhde. Toimeksiantosuhteeseen yrittäjä yleensä toimii itsenäisesti ilman erillistä valvontaa, kun taas työsuhteeseen liittyy työnantajan oikeus määrätä työnmuodoista ja valvoa niitä. Toimeksiantosuhteessa työnteko tapahtuu yleensä toimeksiannon saajan omaan lukuun eli hänen suorittamastaan työstä koituva taloudellinen hyöty tulee hänen itsensä hyväksi. Vastaavasti hän myös vastaa työn suorittamisesta aiheutuneista kustannuksista. Työsuhteessa näkökulma on toinen. Työnantaja on vastuussa työntekijänsä taloudellisesta suorituksesta ja työnantaja myös vastaa aiheutuneista kustannuksista, jotka ovat syntyneet työn suorittamisesta.

Jos työsuhde halutaan muuttaa toimeksiantosuhteeksi, ei riitä pelkkä uusi muodollinen sopimus. Työnehtojen ja -olosuhteiden tulee olla työsuhteen päättymisen jälkeen sellaiset, että työsuhde ei enää täytä sille ominaisia tunnusmerkkejä.

Scroll to top