Open post

Laskumerkinnät

Arvonlisäverolain mukaan myyntilaskun täytyy sisältää tiettyjä merkintöjä. Ohessa myös tietoa käännetystä verovelvollisuudesta.

Laskun antamispäivä

Laskun antamispäivällä tarkoitetaan esimerkiksi päivää, jolloin lasku on toimitettu ostajalle. Antamispäivä voi olla myös laskun kirjoituspäivä, tulostuspäivä tai muu vastaava päivä.

Juokseva tunniste

Tunnistevaatimus perustuu siihen, että sen avulla lasku voidaan kiistatta yksilöidä. Olennaista on myös se, että järjestelmällisen sarjan perusteella voidaan todeta mahdollinen puuttuva lasku. Samana tilikautena annetuissa laskuissa ei saa olla samaa tunnistetta.

Myyjän arvonlisäverotunniste

Elinkeinonharjoittajan on merkittävä Y-tunnuksensa elinkeinotoimintaan liittyviin asiakirjoihin. Elinkeinonharjoittaja merkitsee laskuun lisäksi arvonlisäverotunnisteen, kun hän myy tavaroita yhteisömyyntinä tai yleissäännöksen (AVL 65 §) mukaisia palveluja.

Ostajan arvonlisäverotunniste

Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai on kysymys tavaroiden yhteisömyynnistä.

Myyjän ja ostajan nimet ja osoitteet

Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai myyjien nimet. Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle tavara tai palvelu myydään. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on enemmän kuin yksi, ostajille. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, molempien nimet tulee olla merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jos jako-osuutta ei mainita laskulla, olettama on tasajako.

Laskuun merkitään myyjän ja ostajan toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään Verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

Jos myyjän tai ostajan virallinen nimi on Oy Yritys Ab, se voi olla laskussa muodossa Yritys Oy, Yritys Oy Ab, Oy Yritys tai Yritys Ab. Olennaista on, ettei myyjää tai ostajaa voi sekoittaa toiseen elinkeinonharjoittajaan.

Laskuun on merkittävä ostajan täydellinen osoite. Katuosoitteen sijasta osoitteena voidaan käyttää myös ostajan postilokero-osoitetta tai postinumero-osoitetta. Laskun lähetysosoite voi olla muu kuin ostajan osoite eli lasku voidaan lähettää esimerkiksi tilitoimistoon, skannauspalveluun, isännöitsijälle tai konsernin palveluyhtiöön. Lähetysosoitteen lisäksi laskuun merkitään myös ostajan osoite. Ostajan osoitetieto voi olla laskulla myös muussa kohdassa kuin varsinaisessa osoitekentässä.

Myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji

Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa Verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin. Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon.

Palvelujen laajuus -merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältöä. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

Euroopan unionin neuvoston 7.10.2013 antama täytäntöönpanoasetus 1042/2013 asettaa erikseen edellytyksiä sähköisesti suoritettavien palvelujen laskumerkinnöille. Täytäntöönpanoasetuksen artiklan 9 a mukaan kunkin sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittamiseen osallistuvan verovelvollisen antamassa tai saataville asettamassa laskussa on yksilöitävä tällaiset palvelut ja niiden suorittaja. Edelleen, asiakkaalle annetussa tai saataville asetetussa laskussa tai maksutositteessa on eriteltävä sähköisesti suoritettavat palvelut ja yksilöitävä niiden suorittaja. Näin on siinä tapauksessa, että verovelvollinen on ilmoittanut sähköisten palvelun tarjoajan näiden palvelujen suorittajaksi eikä verovelvollinen toimi omissa nimissään palvelun tarjoajan lukuun.

Tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksujen maksupäivä

Tavaroiden toimituspäivän tai palvelujen suorituspäivän taikka ennakkomaksun maksupäivän merkitseminen laskuun on tarpeen veron kohdistamiseksi oikein. Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, on riittävää ilmoittaa suorituskuukausi. FOB- tai CIF -kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

Kun tavaran toimituspäivä tai palvelun suorituspäivä on sama kuin laskutuspäivä, toimitus- tai suorituspäivätietoa ei tarvitse ilmoittaa erikseen laskussa. Jos mahdollista, laskussa voidaan käyttää merkintää laskun päivä/tavaran toimituspäivä tai laskun päivä/palvelun suorituspäivä.

Jatkuvaluonteisella suorituksella tarkoitetaan jatkuvaluonteista myyntiä, jossa vastike määräytyy ajan kulumisen perusteella eli esimerkiksi vuokrauspalvelua. Sellainen myynti, jossa vastike suoritetaan useassa erässä ja myynti, jossa vastike ei perustu aikaan vaan toimitettuun määrään, ei ole jatkuvaluonteinen. Esimerkiksi rakennusurakka ei ole jatkuvaluonteinen suoritus.

Jatkuvaluontoisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten osalta toimituksen tai suorituksen katsotaan tapahtuvan kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättymispäivänä. Toimituspäiväksi merkitään tämä päivä. Selvyyden vuoksi laskuun voidaan merkitä myös laskutusajanjakso.

Kun jatkuvaluonteisesti toimitetun tavaran tai palvelun toimitus- tai suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, laskuun merkitään aika, jonka kuluessa liiketoimi suoritetaan.

Jos yhteisömyyntinä myytävät tavarat toimitetaan yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana toimituksena, tavarat katsotaan toimitetuksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä.

Veron peruste, yksikköhinta ja alennukset

Veron perusteella tarkoitetaan myynnistä saatua hintaa ilman veron osuutta. Hyödykkeiden veron perusteet merkitään jokaisen verokannan tai verottomuuden osalta erikseen. Lisäksi merkitään hyödykkeen yksikköhinta ilman veroa. Esimerkiksi urakassa koko urakkahinta on yksikköhinta ja sähkön myynnissä yksikköhinta on kilowattitunnin hinta. Jos yksikköhinta on määritelty 100 kappaletta tavaraa kohden, tämä 100 kappaleen määrä on yksikköhinta. Myös kokonaishinnalla myytävää tuotepakettia voidaan pitää yksikkönä. Jos pakettikokonaisuus sisältää eri verokantojen alaisia hyödykkeitä, veroerittely tehdään siten, että veron peruste esitetään verokannoittain ja veron määrä joko yhteissummana tai verokannoittain. Jos samalla laskulla myydään sekä verollisia että verottomia hyödykkeitä, ne on selkeästi eroteltava toisistaan.

Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, niiden määrä on merkittävä erikseen joko prosentteina tai rahamääräisenä. Tällöin alennukset voidaan ilmoittaa hyödykelajeittain tai yhteissummana laskun loppusummasta laskun lopussa ja verokannoittain eriteltynä. Hyvityksen tai alennuksen määrää ei tarvitse ilmoittaa rivikohtaisesti vaan se voidaan ilmoittaa missä tahansa laskun kohdassa. Alennusten merkitsemisvaatimus liittyy vain alennuksiin, jotka on jo annettu ostajalle eli jotka ostaja on saanut hyväkseen laskutushetkellä. Laskutuksen jälkeen annettavista alennuksista on tehtävä erillinen lasku.

Myyjän on annettava erillinen lasku laskutushetkellä sovituista ehdollisista alennuksista silloin, kun ostaja saa ne hyväkseen. Erillistä hyvityslaskua ei yleisen käteisalennuksen sisältävän maksuehdon (esimerkiksi ”14 päivää – 2 %, 30 päivää netto”) osalta kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisessa käteisalennuksessa on kyse vähäisestä määrästä alennukseen liittyvästä arvonlisäverosta. Laskuun on tällöin merkittävä kummankin eräpäivän mukainen verollinen loppusumma tai vähintään käteisalennuksen verollinen arvo valmiiksi laskettuna. Käteisalennuksen sisältävä lasku voidaan kirjanpidossa kirjata siten, että veron peruste ja maksettava vero kirjataan kirjanpitoon kokonaissummina alennusta vähentämättä ja alennus ja siihen liittyvä vero kirjataan erikseen, kun alennus on käytetty. Myyjän on siis huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän suorittaa veron oikean määräisenä. Ostaja voi tehdä kirjanpidon kirjaukset samalla tavalla kuin myyjäkin. Ostajan on myös huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän tekee vähennyksen oikean määräisenä.

Verokanta

Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta silloin, kun myyjä on velvollinen suorittamaan myynnistä veron. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta. Sovellettaessa käännettyä menettelyä, jolloin ostaja on verovelvollinen myynnistä, laskuun ei merkitä verokantaa.

Suoritettavan veron määrä

Suoritettavan veron määrällä tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta arvonlisäverolain mukaan suoritettava. Laskuun merkitään suoritettavan veron kokonaismäärä. Veron määrää ei tarvitse merkitä verokannoittain, koska veron määrä voidaan laskea muiden tietojen perusteella. Veron määrän merkitseminen verokannoittain on kuitenkin suositeltavaa.

Laskuun ei saa merkitä sellaista veron määrää, joka on laskutettu jo aikaisemmassa laskussa, ellei kyse ole korjauslaskusta. Laskuun ei myöskään merkitä veron määrää, kun myyntiin sovelletaan käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Jos ostaja on verovelvollinen myynnistä, veron määrää ei merkitä, vaan laskuun tehdään merkintä ostajan verovelvollisuudesta.

Veron määrä ilmoitetaan kahden desimaalin tarkkuudella. Matemaattisen pyöristyssäännön mukaan, kun desimaaliluku katkaistaan, niin viimeinen mukaan tuleva numero korotetaan yhdellä, jos ensimmäinen pois jäävä numero on 5 tai sitä suurempi numero. Pyöristys tehdään laskun loppusumman osalta.

Suoritettavan veron määrä ilmoitetaan sen EU-maan valuutassa, missä myynti tapahtuu. Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtana (AVL 15 § tai 16 §) verovelvollisen valinnan mukaisesti viimeisintä liikepankin tai Euroopan keskuspankin julkaisemaa myyntikurssia (AVL 80 a §). Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan valuuttakurssin mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle. Jos kotimaan kaupassa käytetään muuta valuuttaa kuin euroa, myyjän on merkittävä laskuun suoritettavan veron määrä euroissa.

Merkintä myynnin verottomuudesta

Verottomuuden perustetta ei tarvitse merkitä laskuun. Pelkkä merkintä myynnin verottomuudesta on riittävä. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Veroton myynti”. Merkintä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti myös viittaamalla arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen.

1.1.2013 alkaen tuli voimaan AVL 209 e §, jonka 1 momentin mukaan laskussa tulee olla merkintä ”käännetty verovelvollisuus”, jos ostaja on verovelvollinen AVL 8 a – 8 c §:n perusteella. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Käännetty verovelvollisuus, AVL 8 c §” tai ”Reverse charge, VAT Directive art 199”.

Merkintä käännetystä verovelvollisuudesta
Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan:

jälkimmäisen ostajan ostoihin AVL 72 g §:ssä tarkoitetussa kolmikantakaupan tilanteessa AVL 2 a §:n mukaisesti
kun myyjä on AVL 9 §:n mukainen ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja,
sijoituskullan, kulta-aineksen tai kultapuolivalmisteen myyntiin AVL 8 a §:ssä tarkoitetulle ostajalle,
päästöoikeuksien myyntiin AVL 8 b §:ssä tarkoitetulle ostajalle
myyntiin AVL 8 c §:n mukaiselle rakentamispalvelun tai työvoimanvuokrauspalvelun ostajalle
kun elinkeinonharjoittajalle myydään AVL 65 §:ssä tarkoitettu yleissäännön mukainen palvelu, joka luovutetaan joko Suomessa tai toisessa EU-maassa, jossa on ostajan kiinteä toimipaikka tai ostajan kotipaikka
toisen EU-maan AVL 2 a §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin jälkimmäisen ostajan ostoihin kolmikantakaupan tilanteissa
toisen EU-maan AVL 9 §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin myynteihin, kun myyjänä on suomalainen elinkeinonharjoittaja
Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että verovelvollinen myynnistä on myyjän sijasta ostaja.

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Jos ulkomaalaisella on Suomessa kiinteä toimipaikka, joka ei kuitenkaan osallistu kyseiseen myyntiin, sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Käännettyä verovelvollisuutta ei myöskään sovelleta kaukomyyntiin, henkilökuljetuspalveluihin ja oikeuteen päästä opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyviin palveluihin.

Laskuun tehdään merkintä ”Käännetty verovelvollisuus”.

Jos EU:n ulkopuoliselta myyjältä saadusta laskusta puuttuu ostajan arvonlisäverotunniste tai merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” ostaja voi myös itse täydentää myyjältä saamaansa tositetta. Täydennetystä laskusta on käytävä ilmi, mitkä tiedot ovat alkuperäisiä. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa laskuun ei merkitä verokantaa eikä veron määrää. Näitä tietoja ostaja ei saa lisätä laskuun.

 

Scroll to top