Open post

Toimintakertomus

Uudistetun kirjanpitolain mukaan kirjapitovelvollisen on liitettävä toimintakertomus tilinpäätökseen, jos se on muun muassa yksityinen osakeyhtiö, joka ei ole mikro- tai pienyritys. Vaikka pienryritys ei ole velvollinen laatimaan toimintakertomusta, tulee sen PMA:n mukaan kuitenkin esittää toimintakertomuksen tietoja liitetietoina. Tämä siinä tapauksessa, jos se on välttämätöntä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi. Myös mikroyritys voi esittää kirjanpitolaissa määritetyt toimintakertomuksen tiedot liitetietona.

Osakeyhtiö voi esittää halutessaan tilinpäätöksessä vapaaehtoisesti toimintakertomuksen. Tällöin toimintakertomuksen esittettävien tietojen määrä voi olla vähäisempi. Kuitenkin esittämistavassa on noudatettava kirjapitolain ja osakeyhtiölain vaatimuksia.

Toimintakertomus on vapaamuotoinen asiakirja, jonka asioiden esittämisjärjestystä ei ole säädelty tarkaan. Toimintakertomuksen tarkoituksena on antaa tiedot yhtiön toiminnan kehittymistä koskevista seikoista ja KPL:n sekä OYL:n erityisesti vaatimat tiedot. Toimintakertomuksen tiedot ovat osittain päällekäisiä liitetietojen kanssa. On mahdollista tehdä viittauksia liitetietoihin toimintakertomuksessa. Esimerkiksi ”Tarkemmat tiedot tilikauden jälkeisistä tapahtumista on esitetty liitetietojen kohdassa x.x”.

Kirjapitolain mukaan esitettävät tiedot:

Kuvaus toiminnan laajuuteen ja rakenteeseen liittyvät tiedot

  • toiminnan kehittyminen ja tuloksellisuus
  • taloudellinen tilanne
  • merkittävät riskit ja epävarmuustekijät.

Yllä mainittuja seikkoja voidaan täydentää

  • taloudellisilla tunnusluvuilla
  • tunnusluvuilla henkilöstöstä ja ympäristövaikutuksista.

Lisäksi esitettävä

  • tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen
  • arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä
  • selvitys tutkimus- ja kehitystoiminnan laajuudesta
  • tiedot sivuliikkeistä
  • tieto käypään arvoon merkityistä rahoitusvälineistä
  • tieto omien osakkeiden ja osuuksien hankinnoista ja luovutuksista
  • muualla lainsäädännössä edellytetyt tiedot.
Open post

Laskumerkinnät

Arvonlisäverolain mukaan myyntilaskun täytyy sisältää tiettyjä merkintöjä. Ohessa myös tietoa käännetystä verovelvollisuudesta.

Laskun antamispäivä

Laskun antamispäivällä tarkoitetaan esimerkiksi päivää, jolloin lasku on toimitettu ostajalle. Antamispäivä voi olla myös laskun kirjoituspäivä, tulostuspäivä tai muu vastaava päivä.

Juokseva tunniste

Tunnistevaatimus perustuu siihen, että sen avulla lasku voidaan kiistatta yksilöidä. Olennaista on myös se, että järjestelmällisen sarjan perusteella voidaan todeta mahdollinen puuttuva lasku. Samana tilikautena annetuissa laskuissa ei saa olla samaa tunnistetta.

Myyjän arvonlisäverotunniste

Elinkeinonharjoittajan on merkittävä Y-tunnuksensa elinkeinotoimintaan liittyviin asiakirjoihin. Elinkeinonharjoittaja merkitsee laskuun lisäksi arvonlisäverotunnisteen, kun hän myy tavaroita yhteisömyyntinä tai yleissäännöksen (AVL 65 §) mukaisia palveluja.

Ostajan arvonlisäverotunniste

Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai on kysymys tavaroiden yhteisömyynnistä.

Myyjän ja ostajan nimet ja osoitteet

Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai myyjien nimet. Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle tavara tai palvelu myydään. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on enemmän kuin yksi, ostajille. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, molempien nimet tulee olla merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jos jako-osuutta ei mainita laskulla, olettama on tasajako.

Laskuun merkitään myyjän ja ostajan toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään Verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

Jos myyjän tai ostajan virallinen nimi on Oy Yritys Ab, se voi olla laskussa muodossa Yritys Oy, Yritys Oy Ab, Oy Yritys tai Yritys Ab. Olennaista on, ettei myyjää tai ostajaa voi sekoittaa toiseen elinkeinonharjoittajaan.

Laskuun on merkittävä ostajan täydellinen osoite. Katuosoitteen sijasta osoitteena voidaan käyttää myös ostajan postilokero-osoitetta tai postinumero-osoitetta. Laskun lähetysosoite voi olla muu kuin ostajan osoite eli lasku voidaan lähettää esimerkiksi tilitoimistoon, skannauspalveluun, isännöitsijälle tai konsernin palveluyhtiöön. Lähetysosoitteen lisäksi laskuun merkitään myös ostajan osoite. Ostajan osoitetieto voi olla laskulla myös muussa kohdassa kuin varsinaisessa osoitekentässä.

Myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji

Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa Verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin. Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon.

Palvelujen laajuus -merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältöä. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

Euroopan unionin neuvoston 7.10.2013 antama täytäntöönpanoasetus 1042/2013 asettaa erikseen edellytyksiä sähköisesti suoritettavien palvelujen laskumerkinnöille. Täytäntöönpanoasetuksen artiklan 9 a mukaan kunkin sähköisesti suoritettavien palvelujen suorittamiseen osallistuvan verovelvollisen antamassa tai saataville asettamassa laskussa on yksilöitävä tällaiset palvelut ja niiden suorittaja. Edelleen, asiakkaalle annetussa tai saataville asetetussa laskussa tai maksutositteessa on eriteltävä sähköisesti suoritettavat palvelut ja yksilöitävä niiden suorittaja. Näin on siinä tapauksessa, että verovelvollinen on ilmoittanut sähköisten palvelun tarjoajan näiden palvelujen suorittajaksi eikä verovelvollinen toimi omissa nimissään palvelun tarjoajan lukuun.

Tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksujen maksupäivä

Tavaroiden toimituspäivän tai palvelujen suorituspäivän taikka ennakkomaksun maksupäivän merkitseminen laskuun on tarpeen veron kohdistamiseksi oikein. Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, on riittävää ilmoittaa suorituskuukausi. FOB- tai CIF -kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

Kun tavaran toimituspäivä tai palvelun suorituspäivä on sama kuin laskutuspäivä, toimitus- tai suorituspäivätietoa ei tarvitse ilmoittaa erikseen laskussa. Jos mahdollista, laskussa voidaan käyttää merkintää laskun päivä/tavaran toimituspäivä tai laskun päivä/palvelun suorituspäivä.

Jatkuvaluonteisella suorituksella tarkoitetaan jatkuvaluonteista myyntiä, jossa vastike määräytyy ajan kulumisen perusteella eli esimerkiksi vuokrauspalvelua. Sellainen myynti, jossa vastike suoritetaan useassa erässä ja myynti, jossa vastike ei perustu aikaan vaan toimitettuun määrään, ei ole jatkuvaluonteinen. Esimerkiksi rakennusurakka ei ole jatkuvaluonteinen suoritus.

Jatkuvaluontoisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten osalta toimituksen tai suorituksen katsotaan tapahtuvan kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättymispäivänä. Toimituspäiväksi merkitään tämä päivä. Selvyyden vuoksi laskuun voidaan merkitä myös laskutusajanjakso.

Kun jatkuvaluonteisesti toimitetun tavaran tai palvelun toimitus- tai suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, laskuun merkitään aika, jonka kuluessa liiketoimi suoritetaan.

Jos yhteisömyyntinä myytävät tavarat toimitetaan yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana toimituksena, tavarat katsotaan toimitetuksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä.

Veron peruste, yksikköhinta ja alennukset

Veron perusteella tarkoitetaan myynnistä saatua hintaa ilman veron osuutta. Hyödykkeiden veron perusteet merkitään jokaisen verokannan tai verottomuuden osalta erikseen. Lisäksi merkitään hyödykkeen yksikköhinta ilman veroa. Esimerkiksi urakassa koko urakkahinta on yksikköhinta ja sähkön myynnissä yksikköhinta on kilowattitunnin hinta. Jos yksikköhinta on määritelty 100 kappaletta tavaraa kohden, tämä 100 kappaleen määrä on yksikköhinta. Myös kokonaishinnalla myytävää tuotepakettia voidaan pitää yksikkönä. Jos pakettikokonaisuus sisältää eri verokantojen alaisia hyödykkeitä, veroerittely tehdään siten, että veron peruste esitetään verokannoittain ja veron määrä joko yhteissummana tai verokannoittain. Jos samalla laskulla myydään sekä verollisia että verottomia hyödykkeitä, ne on selkeästi eroteltava toisistaan.

Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, niiden määrä on merkittävä erikseen joko prosentteina tai rahamääräisenä. Tällöin alennukset voidaan ilmoittaa hyödykelajeittain tai yhteissummana laskun loppusummasta laskun lopussa ja verokannoittain eriteltynä. Hyvityksen tai alennuksen määrää ei tarvitse ilmoittaa rivikohtaisesti vaan se voidaan ilmoittaa missä tahansa laskun kohdassa. Alennusten merkitsemisvaatimus liittyy vain alennuksiin, jotka on jo annettu ostajalle eli jotka ostaja on saanut hyväkseen laskutushetkellä. Laskutuksen jälkeen annettavista alennuksista on tehtävä erillinen lasku.

Myyjän on annettava erillinen lasku laskutushetkellä sovituista ehdollisista alennuksista silloin, kun ostaja saa ne hyväkseen. Erillistä hyvityslaskua ei yleisen käteisalennuksen sisältävän maksuehdon (esimerkiksi ”14 päivää – 2 %, 30 päivää netto”) osalta kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisessa käteisalennuksessa on kyse vähäisestä määrästä alennukseen liittyvästä arvonlisäverosta. Laskuun on tällöin merkittävä kummankin eräpäivän mukainen verollinen loppusumma tai vähintään käteisalennuksen verollinen arvo valmiiksi laskettuna. Käteisalennuksen sisältävä lasku voidaan kirjanpidossa kirjata siten, että veron peruste ja maksettava vero kirjataan kirjanpitoon kokonaissummina alennusta vähentämättä ja alennus ja siihen liittyvä vero kirjataan erikseen, kun alennus on käytetty. Myyjän on siis huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän suorittaa veron oikean määräisenä. Ostaja voi tehdä kirjanpidon kirjaukset samalla tavalla kuin myyjäkin. Ostajan on myös huolehdittava laskun ja maksun välisestä yhteydestä, jotta hän tekee vähennyksen oikean määräisenä.

Verokanta

Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta silloin, kun myyjä on velvollinen suorittamaan myynnistä veron. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta. Sovellettaessa käännettyä menettelyä, jolloin ostaja on verovelvollinen myynnistä, laskuun ei merkitä verokantaa.

Suoritettavan veron määrä

Suoritettavan veron määrällä tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta arvonlisäverolain mukaan suoritettava. Laskuun merkitään suoritettavan veron kokonaismäärä. Veron määrää ei tarvitse merkitä verokannoittain, koska veron määrä voidaan laskea muiden tietojen perusteella. Veron määrän merkitseminen verokannoittain on kuitenkin suositeltavaa.

Laskuun ei saa merkitä sellaista veron määrää, joka on laskutettu jo aikaisemmassa laskussa, ellei kyse ole korjauslaskusta. Laskuun ei myöskään merkitä veron määrää, kun myyntiin sovelletaan käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä. Jos ostaja on verovelvollinen myynnistä, veron määrää ei merkitä, vaan laskuun tehdään merkintä ostajan verovelvollisuudesta.

Veron määrä ilmoitetaan kahden desimaalin tarkkuudella. Matemaattisen pyöristyssäännön mukaan, kun desimaaliluku katkaistaan, niin viimeinen mukaan tuleva numero korotetaan yhdellä, jos ensimmäinen pois jäävä numero on 5 tai sitä suurempi numero. Pyöristys tehdään laskun loppusumman osalta.

Suoritettavan veron määrä ilmoitetaan sen EU-maan valuutassa, missä myynti tapahtuu. Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtana (AVL 15 § tai 16 §) verovelvollisen valinnan mukaisesti viimeisintä liikepankin tai Euroopan keskuspankin julkaisemaa myyntikurssia (AVL 80 a §). Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan valuuttakurssin mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle. Jos kotimaan kaupassa käytetään muuta valuuttaa kuin euroa, myyjän on merkittävä laskuun suoritettavan veron määrä euroissa.

Merkintä myynnin verottomuudesta

Verottomuuden perustetta ei tarvitse merkitä laskuun. Pelkkä merkintä myynnin verottomuudesta on riittävä. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Veroton myynti”. Merkintä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti myös viittaamalla arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen.

1.1.2013 alkaen tuli voimaan AVL 209 e §, jonka 1 momentin mukaan laskussa tulee olla merkintä ”käännetty verovelvollisuus”, jos ostaja on verovelvollinen AVL 8 a – 8 c §:n perusteella. Laskulle voidaan merkitä esimerkiksi ”Käännetty verovelvollisuus, AVL 8 c §” tai ”Reverse charge, VAT Directive art 199”.

Merkintä käännetystä verovelvollisuudesta
Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan:

jälkimmäisen ostajan ostoihin AVL 72 g §:ssä tarkoitetussa kolmikantakaupan tilanteessa AVL 2 a §:n mukaisesti
kun myyjä on AVL 9 §:n mukainen ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja,
sijoituskullan, kulta-aineksen tai kultapuolivalmisteen myyntiin AVL 8 a §:ssä tarkoitetulle ostajalle,
päästöoikeuksien myyntiin AVL 8 b §:ssä tarkoitetulle ostajalle
myyntiin AVL 8 c §:n mukaiselle rakentamispalvelun tai työvoimanvuokrauspalvelun ostajalle
kun elinkeinonharjoittajalle myydään AVL 65 §:ssä tarkoitettu yleissäännön mukainen palvelu, joka luovutetaan joko Suomessa tai toisessa EU-maassa, jossa on ostajan kiinteä toimipaikka tai ostajan kotipaikka
toisen EU-maan AVL 2 a §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin jälkimmäisen ostajan ostoihin kolmikantakaupan tilanteissa
toisen EU-maan AVL 9 §:ää vastaavan säännöksen mukaisiin myynteihin, kun myyjänä on suomalainen elinkeinonharjoittaja
Käännetyllä verovelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että verovelvollinen myynnistä on myyjän sijasta ostaja.

Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Jos ulkomaalaisella on Suomessa kiinteä toimipaikka, joka ei kuitenkaan osallistu kyseiseen myyntiin, sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta.

Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Käännettyä verovelvollisuutta ei myöskään sovelleta kaukomyyntiin, henkilökuljetuspalveluihin ja oikeuteen päästä opetus-, tiede-, kulttuuri-, viihde- ja muuhun vastaavaan tilaisuuteen sekä pääsyyn välittömästi liittyviin palveluihin.

Laskuun tehdään merkintä ”Käännetty verovelvollisuus”.

Jos EU:n ulkopuoliselta myyjältä saadusta laskusta puuttuu ostajan arvonlisäverotunniste tai merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” ostaja voi myös itse täydentää myyjältä saamaansa tositetta. Täydennetystä laskusta on käytävä ilmi, mitkä tiedot ovat alkuperäisiä. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa laskuun ei merkitä verokantaa eikä veron määrää. Näitä tietoja ostaja ei saa lisätä laskuun.

 

Open post

Keskeisimmät erot TVL- ja EVL-verotuksessa yksityishenkilön kannalta

Elinkeinotoiminnan tunnusmerkeistä ja rajanvedosta tuloverolakiin (TVL) ei ole säädetty erikseen laissa. Rajanveto on syntynyt pitkälti ajan kuluessa ja pääosin oikeuskäytännön myötä. Yksityishenkilön kannalta on merkityksellistä verotetaanko toiminta elinkeinotoimintana vai TVL:n mukaan.

Osinkoja käsitellään yksityishenkilön EVL-verotuksessa (elinkeinoverolaki) julkisesti noteeratusta yhtiöstä nostettuna 85 prosenttisesti veronalaisena tulona. Muista yhtiöstä veronalaisen tulon määrä on 75 prosenttia. Osingot jaetaan osana jaettavaa yritystuloa ansio- ja pääomatulo-osuuksiin.

TVL-verotuksen puolella julkisesti noteeratusta yhtiöstä 85 prosenttia on veronalaista tuloa ja 15 prosentti verovapaata tuloa. Muista yhtiöistä 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia, kun osinko on alle 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta. 150 000 euroa ylittävältä osalta osalta osingosta on 85 prosenttia veronalaista tuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Kun osinko ylittää 8 prosentin vuotuisen tuoton, ylimenevältä osalta on 75 prosenttia veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. (Verovuosi 2016)

Luovutusvoittoa ja luovutustappiota käsitellään myöskin eri tavalla TVL- ja EVL-verotuksessa. Luovutusvoittoa verotetaan pääomatulona määrästä riippuen 30 prosentin tai 34 prosentin verokannalla. (Verovuosi 2016) TVL:ssä voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.

EVL:ssä luovutusvoittoa käsitellään yritystulona, joka jaetaan ansiotulo ja pääomatulo-osuuteen. Hankintameno-olettamaa ei voida käyttää EVL-verotuksessa.

Luovutustappio on vähennyskelpoinen verovuonna ja sitä seuraavina 5 vuotena TVL-verotuksessa. EVL:ssä tappio on vähennyskelpoista muista elinkeinotoiminnan tuloista verovuonna.

EVL-verotuksessa voidaan vahvistaa tulolähteen tappio, joka on vähennyskelpoinen EVL:n mukaisista tuloista 10 vuoden ajan. TVL:ssä taas ei voida vahvistaa tulolähteen tappiota.

Osinkojen verotusta on myös käsitelty SVOP-rahastojen yhteydessä

Open post

Uusi säätiölaki parantaa valvontaa ja lisää avoimuutta

Uusi säätiölaki tulee voimaan 1.12.2015 ja se korvaa vuodelta 1930 peräisin olevan lain. Uusi laki selventää säätiön toimintaedellytyksiä ja muun muassa lähipiirin suosimiskielto tiukentuu. Lähipiirin kannalta tämä tarkoittaa, että säätiö ei voi miltään osin tuottaa taloudellista etua lähipiirilleen. Lähipiirin määritelmää selvennetään ja laajennetaan: siihen kuuluvat esimerkiksi hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja, tilintarkastaja sekä näiden perheenjäsenet ja muut lähisukulaiset. Uutuutena on myös lähipiiritoimien raportointi säätiön toimintakertomuksessa vuosittain.

Säätiön perustamisen tarvitaan 50 000 euron vähimmäispääoma. Peruspääoma tulee maksaa ennen säätiön rekisteröimistä. Perustettavalla säätiöllä tulee olla ensimmäisenä kolmena vuotena perustajan laatima toimintasuunnitelma, talousarvio ja rahoitussuunnitelma. Säätiön perustamista helpottaa se, että perustamisen edellytyksiä selvennetään ja perustamisasiakirjojen muotoa ja sisältöä koskevia vaatimuksia vähennetään. Säätiön sääntöjen pakollisia määräyksiä ovat säätiön nimi, kotipaikka, tarkoitus, toimintamuodot ja määräys siitä, miten jäljellä olevat varat käytetään, kun säätiö puretaan.

Säätiön on laadittava konsernitilinpäätös, jos sillä on kirjanpitolaissa määrätty määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa. Vaikka emosäätiö harjoittaisi liiketoimintaa tai kirjanpitolain konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuutta koskevat rajat eivät täyttyisi, säilyy silti konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus.

PRH vastaa säätiöiden valvonnasta. Tämän valvonnan tehostamiseksi säätiölaissa on poistettu esteitä viranomaisten tietojen vaihdosta.

Open post

Palkkaa vai työkorvausta?

Jakamistalouden myötä työelämä ja sen eri muodot ovat murroksessa. Jakamistaloudelle on tyypillistä erilaiset työnvuokrausfirmat ja sovellukset, jotka yhdistävät palvelun tuottajat ja kuluttajat. Hyvänä esimerkkinä toimii taksipalvelu Uber. Tällaista työtä tekeville tämä aiheuttaa tilanteita, joissa saattaa olla vaikeaa määritellä oikeanlaista muotoa työsuhteelle. Entä minkä tyyppistä korvausta työstä saa?

Työstä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään verotuksessa palkkana tai työkorvauksena. Vastikkeen maksajan kannalta on merkitystä, millaisesta korvauksesta on kyse. Palkasta on maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksut ja toimitettava ennakonpidätys. Työkorvauksesta taas näin ei tarvitse tehdä. Työkorvaus on saajalleen elinkeinotoiminnan tuloa tai mahdollisesti muuta ansiotuloa, esimerkiksi omistamansa yrityksen tuloa. Palkka on taas ansiotuloa palkansaajan verotuksessa.

Ennakkoperintälain mukaan työkorvaus on työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana saatu korvaus. Yleensä siis selvitetään, onko maksettava suoritus palkkaa. Jos ei ole, se on työkorvausta. Tämä tulee siis arvioitavaksi tilanteissa, joissa on kyse yksittäisestä toimeksiannosta.

Palkan ja työkorvauksen rajaveto vaikuttavat monet tekijät ja ratkaisu yleensä suoritetaan kokonaisarviointina. Muodollisia tunnusmerkkejä voi olla: toiminimellä toiminen, pakollisten sosiaalivakuutusten ottaminen, ennakkoperintärekisteriin kuuluminen, lakisääteisten ilmoitusten tekeminen ja toimilupa. Verottajan mukaan eräs toimeksiantosuhteen merkittävimmistä tunnusmerkeistä on, että toimeksisaaja järjestää itselleen pakolliset sosiaalivakuutukset, esimerkiksi eläkevakuutuksen.

Tosiasiallisia tunnusmerkkejä ovat taas: toimeksiantosopimuksen sisältö, työn suorittamisen itsenäisyys, työskentely omaan tai toisen lukuun, työn johto- ja valvontaoikeus, työvälineet ja –materiaalit, työskentelypaikka ja vastikkeen määräytyminen. Osapuolten välinen sopimus määrittää, onko osapuolten välille syntynyt toimeksiantosuhde vai työsuhde. Toimeksiantosuhteeseen yrittäjä yleensä toimii itsenäisesti ilman erillistä valvontaa, kun taas työsuhteeseen liittyy työnantajan oikeus määrätä työnmuodoista ja valvoa niitä. Toimeksiantosuhteessa työnteko tapahtuu yleensä toimeksiannon saajan omaan lukuun eli hänen suorittamastaan työstä koituva taloudellinen hyöty tulee hänen itsensä hyväksi. Vastaavasti hän myös vastaa työn suorittamisesta aiheutuneista kustannuksista. Työsuhteessa näkökulma on toinen. Työnantaja on vastuussa työntekijänsä taloudellisesta suorituksesta ja työnantaja myös vastaa aiheutuneista kustannuksista, jotka ovat syntyneet työn suorittamisesta.

Jos työsuhde halutaan muuttaa toimeksiantosuhteeksi, ei riitä pelkkä uusi muodollinen sopimus. Työnehtojen ja -olosuhteiden tulee olla työsuhteen päättymisen jälkeen sellaiset, että työsuhde ei enää täytä sille ominaisia tunnusmerkkejä.

Open post

Pienyrityksille helpotuksia kirjanpitolakiin uudessa lakiehdotuksessa

Hallituksen esityksessä 22.10.2015 ollaan keventämässä pienyrityksien hallinnollista rasitetta tilinpäätössääntelyn osalta. Laki mahdollistaa lisäksi paremmin kirjanpidon tietoteknisen välineistön kehityksen.

Kirjanpitolakia sovelletaan yleislakina kaikkeen liiketoimintaan ja ammattiharjoittajiin oikeudellisesta muodosta riippumatta. Laki muun muassa sisältää säännöksiä tilinpäätökseen sisältyvistä asiakirjoista (tuloslaskelma, tase, liitetiedot), liiketapahtumien kirjaamisesta ja kirjanpitoaineistosta.

Viimeisin lainuudistus on vuodelta 2004, jolloin laki korjattiin kansainvälistä tilinpäätöskäytäntöä vastaavaksi. Nyt voimaan tulevat muutokset käsittävät pienyritysten liitetietovaatimuksia, nk. suojasatamasäännös, olennaisuuden ottaminen tilinpäätösperiaatteeksi, pienkonsernien tilinpäätöksen laatimisvelvollisuuden keventäminen ja sähköiseen kirjanpitoaineistoon liittyvät määräykset.

Liitetietovaatimusten keventämistä perustellaan kustannustehokkuudella ja sillä, että tilinpäätöksen käyttäjät eivät yleensä tarvitse kovinkaan paljon lisätietoa pieniltä yrityksiltä. Myöskin tällaisten tietojen kerääminen saattaa olla yrittäjälle kallista.

Suojasatamasäännös tarkoittaa käytännössä sitä, että mikroyritystä ei voida moittia tilinpäätöksen oikean ja riittävän kuvan laiminlyönnistä. Tämä siis siinä tilanteessa, kun mikroyritys on esittänyt helpotuksen mukaiset liitetiedot.

Olennaisuuden periaatteen merkitys ilmenee silloin, kun pohditaan onko jokin esimerkiksi esitystapa, arvon määrittäminen tai kirjanpitoon merkitseminen oleellinen. Toimenpidettä ei tarvitse tehdä, jos sen vaikutus epäoleellinen tilinpäätökselle.

Uusi kirjanpitolaki pyrkii myös ottamaan paremmin huomioon sähköisten kirjanpitomenetelmien käyttöönoton ja poistaa esteet sähköisestä kirjanpidosta ja raportoinnista. Aineiston säilytys voi tapahtua missä tahansa. Se riittää, että aineistoa voi tarkastella Suomesta käsin. Kirjausketjua ollaan myös täsmentämässä ja selkeyttämässä.

Uutta lakia sovelletaan 1.1.2016 alkaviin tilikausiin.

Open post

SVOP -rahastojen verokohtelu muuttuu 2016

SVOP eli sijoitetun vapaan oman pääoma on yrityksen omassa pääomassa oleva rahasto. Osakeyhtiölain mukaan rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan. SVOP -rahastoon voi kertyä varoja yrityksen omistajien vastikkeettoman sijoituksen kautta. Erilaisissa yritysjärjestelytilanteissa voi myös kertyä varoja SVOP -rahastoon.

Vuoden 2013 lopussa tehdyillä lakimuutoksilla muutettiin pääomapalautusten verotusta SVOP -rahastosta. Sijoitetun vapaan oman pääoman varojen jaon verotus muuttui 1.1.2014, jonka jälkeen jaettaessa kertyneitä varoja kohdellaan kahdella eri tavalla. Ennen vuotta 2014 tehdyillä sijoituksilla ei ole merkitystä sijoitusajankohdalla. Vuoden 2014 alun jälkeen tehtyjen sijoitusten tulee olla osakkeenomistajien tekemiä ja niiden täytyy olla tapahtunut 10 vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä. Lisäksi verovelvollisen tulee esittää selvitys pääomasijoituksen edellytysten täyttymisestä.

Siirtymäsäännöksiä ei sovelleta enää verovuonna 2016, jonka jälkeen varojen jakaminen verotettavaa osinkotuloa. Jatkossa palautuksia rahastosta voidaan verotuksessa käsitellä luovutuksena vain, jos varojen jako täyttää määritellyt ehdot ja verovelvollinen pystyy selvittämään ehtojen täyttymisen riittävän luotettavasti.

Palautuksen osinkotulona verottaminen tarkoittaa sitä, että lasketaan 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta. Jos osinko on alle 8 % matemaattisesta arvosta, jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka. Ylittävästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta tuloa.

Open post

Yksinkertaisen yhdistyskirjanpidon toteuttaminen Excelillä

Jos rekisteröityneellä yhdistyksellä on vain muutamia kymmeniä tapahtumia vuodessa, on tilikauden yli- tai alijäämän selvittäminen helppoa Exceliin tehtävällä kirjanpidolla.

Ohesta löydät Excel-mallitiedoston, jonka avulla pystyt kirjaamaan tilikauden tapahtumat. Niiden perusteella pystytään luomaan myös kirjanpitoon pohjautuva tuloslaskelma ja tase.

Excel-tiedosto sisältää kaksi välilehteä, joilta löydät itse tiliristikon, johon voi toteuttaa tilikauden aikaisen kirjanpidon. Toiselta välilehdeltä löytyvät tuloslaskelma ja tase, joihin ensimmäisen välilehden kirjanpidon tilit siirretään, kun kaikki viennit ovat kirjattu tilikaudelta.

Kirjanpitovälilehdellä on ensimmäisessä sarakkeessa päivämäärä, mihin merkitään se päivämäärä, jona maksutapahtuma tai vienti on maksuperusteen mukaan tapahtunut. Sen jälkeen merkitään vientiselite, joka kertoo mistä viennistä on kyse. Tositeaineistoon (laskut, kuitit yms.) merkitään tositenumero, joka merkitään Excelissä kolmanteen sarakkeeseen. Sen jälkeen sarakkeista löytyy eri tilien nimiä, jotka voidaan määrittää sen mukaan mikä on tarpeellista maksutapahtumia kirjatessa. Kun kaikki debet- ja kreditkirjaukset ovat tehty tilikauden ajalta, voidaan jokaisen tilin sarakkeiden loppusummat viedä taulukon oikeassa reunassa oleviin tulostiliin ja tasetiliin.

Tulos & Tase -välilehdeltä voidaan muokata tuloslaskelman ja taseen tilien nimikkeitä sen mukaan, mitkä ovat olleet käytössä kirjanpitoa tehtäessä. Kirjanpidon tilien summat voidaan nyt esittää tuloslaskelman ja taseen esitysmuodossa. Tilinpäätösvälilehti voidaan lopuksi tulostaa pdf-tiedostomuodossa, jolloin laskelmiin ei voi tehdä enää muutoksia.

Excel kirjanpito.xlsx

11.9.2018 päivitetty vastaamaan nykyistä PMA:n mukaista yhdistyskaavaa.

Käyvän arvon käyttö tilinpäätöksessä

Tilinpäätöserien arvostaminen käypään arvoon tarkoittaa periaatteessa sitä, että tapahtuisi hypoteettinen myyntitransaktio, jossa omaisuus olisi arvostettu markkinahintaan. Eli tarkoittaen tavanmukaista liiketoimea, jossa omaisuuserän siirtäminen markkinaosapuolten välillä toteutuisi tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Tällöin ei tule kyseeseen likvidaatiotilanteet tai pakottava myyntitilanne. Myöskään transaktion tulisi tapahtua tilanteessa, jossa se on riippumaton yrityksestä. Käyvän arvon määrityksiä käytetään yleensä rakennusten, tonttien ja kaluston arvonmääritykseen. Lisäksi sitä voidaan käyttää aineettoman ja investointiomaisuuden arvostamiseen.

IFRS 13 -standardin mukaan käypään arvoon arvostamista kuvaillaan harkintaan perustuvaksi ratkaisuksi. Standardi, joka on tullut 1.1.2013 voimaan tilinpäätöksissä, määrittää erilaisia lähestymistapoja ja arvostusperiaatteita käypien arvojen määrittämiseksi. Arvostamisen lähestymistavassa tulisi ottaa huomioon: kohteena oleva omaisuuserä, omaisuuserän markkinat ja arvostusmenetelmä. Arvostusmenetelminä voidaan käyttää kolmea eri tapaa. Ensimmäisenä on markkinoihin perustuva lähestymistapa, jossa käytetään hintoja ja muuta tietoa, jolla on merkitystä arvonmäärityksen kannalta. Markkinatietojen tulee olla täysin vastaavia ja vertailukelpoisia arvostettavan omaisuuserän kanssa. Kertoimien käyttö on yleistä markkinaehtoisessa arvostuksessa. Kerroin voidaan määrittää johtamalla joukosta vertailulukuja. Kertoimet voivat vaihdella eri vaihtelualueilla. Tällöin tulee käyttää harkintaa, johon vaikuttavat laadulliset ja määrälliset tekijät.

Toisena arvostusmenetelmänä on hankintamenon hyväksi käyttäminen arvostuksessa. Hankintameno kuvastaa tarvittavaa rahamäärää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin, jotta voitaisiin korvata kyseinen omaisuuserä. Hankintameno syntyy siitä, mitä markkinaosapuolena oleva ostaja joutuisi maksamaan omaisuuserän hankinnasta. Tässä kuitenkin otetaan huomioon omaisuuden epäkuranttius, jonka merkitys on laajempi kuin tilinpäätöksessä tehtävät poistot. Se voi liittyä toiminnalliseen ja taloudelliseen huonontumiseen.

Kolmantena arvostustapana on tuottoihin perustuva arvostus. Siinä tulevat rahamäärät muutetaan yhdeksi nykyhetken (esimerkiksi tilinpäätöshetki) rahamääräksi. Eli tulevat kassavirrat diskontataan tämän päivän arvoon. Tuleviin kassavirtoihin vaikuttavat odotukset markkinoilla, mitkä vaikuttavat kassavirtojen suuruuteen. Yleisimpiä ja käytettyjä hinnoittelumalleja ovat nykyarvomenetelmät, optionhinnoittelumalli (Black-Scholes-Merton-malli) ja moniperiodinen ylituottomalli, jota käytetään joidenkin aineettomien hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen.

Syitä, miksi käypiä arvoja käytetään tilinpäätöksessä on muun muassa tilinpäätöksen tavoite heijastaa yrityksen taloudellisia realiteetteja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuotot tulee esittää siinä arvossa, kun ne ovat myös markkinoilla. Esimerkiksi valmistusta harjoittava yritys ostaa markkinoilta raaka-aineita, jotta se voi niistä jalostamalla tehdä tuotteita, jotka taas tuottavat kassavirtaa yritykselle. Saatu kassavirta kuvastaa markkinoilla saatavaa arvoa tuotteista, mikä näkyy myös yrityksen omaisuuden kertymänä. Näin tuoton lisäys tietyllä periodilla täytyy kuvastaa myös yrityksen kokonaisomaisuuden määrän lisäystä. Tästä syntyy yhteys tuoton ja käypien arvojen määrittämiselle.

On myös nähty käypien arvojen määrittämisellä pystytään nostamaan tilinpäätöksen olennaisuutta. Näin ollen se antaa tarkemman kuvan tilinpäätöksen lukijalle. Kuitenkin vielä on pidetty hankintahinnan mukaan määritettyjä tasearvoja luotettavimpina kuin käypien arvojen mukaan määritettyjä.

Scroll to top