tilinpäätös – Tilitoimistopalvelut

Toimintakertomus

Uudistetun kirjanpitolain mukaan kirjapitovelvollisen on liitettävä toimintakertomus tilinpäätökseen, jos se on muun muassa yksityinen osakeyhtiö, joka ei ole mikro- tai pienyritys. Vaikka pienryritys ei ole velvollinen laatimaan toimintakertomusta, tulee sen PMA:n mukaan kuitenkin esittää toimintakertomuksen tietoja liitetietoina. Tämä siinä tapauksessa, jos se on välttämätöntä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi. Myös mikroyritys voi esittää kirjanpitolaissa määritetyt toimintakertomuksen tiedot liitetietona.

Osakeyhtiö voi esittää halutessaan tilinpäätöksessä vapaaehtoisesti toimintakertomuksen. Tällöin toimintakertomuksen esittettävien tietojen määrä voi olla vähäisempi. Kuitenkin esittämistavassa on noudatettava kirjapitolain ja osakeyhtiölain vaatimuksia.

Toimintakertomus on vapaamuotoinen asiakirja, jonka asioiden esittämisjärjestystä ei ole säädelty tarkaan. Toimintakertomuksen tarkoituksena on antaa tiedot yhtiön toiminnan kehittymistä koskevista seikoista ja KPL:n sekä OYL:n erityisesti vaatimat tiedot. Toimintakertomuksen tiedot ovat osittain päällekäisiä liitetietojen kanssa. On mahdollista tehdä viittauksia liitetietoihin toimintakertomuksessa. Esimerkiksi “Tarkemmat tiedot tilikauden jälkeisistä tapahtumista on esitetty liitetietojen kohdassa x.x”.

Kirjapitolain mukaan esitettävät tiedot:

Kuvaus toiminnan laajuuteen ja rakenteeseen liittyvät tiedot

toiminnan kehittyminen ja tuloksellisuus
taloudellinen tilanne
merkittävät riskit ja epävarmuustekijät.

Yllä mainittuja seikkoja voidaan täydentää

taloudellisilla tunnusluvuilla
tunnusluvuilla henkilöstöstä ja ympäristövaikutuksista.

Lisäksi esitettävä

tiedot olennaisista tapahtumista tilikaudella ja sen päättymisen jälkeen
arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä
selvitys tutkimus- ja kehitystoiminnan laajuudesta
tiedot sivuliikkeistä
tieto käypään arvoon merkityistä rahoitusvälineistä
tieto omien osakkeiden ja osuuksien hankinnoista ja luovutuksista
muualla lainsäädännössä edellytetyt tiedot.

Uusi säätiölaki parantaa valvontaa ja lisää avoimuutta

Uusi säätiölaki tulee voimaan 1.12.2015 ja se korvaa vuodelta 1930 peräisin olevan lain. Uusi laki selventää säätiön toimintaedellytyksiä ja muun muassa lähipiirin suosimiskielto tiukentuu. Lähipiirin kannalta tämä tarkoittaa, että säätiö ei voi miltään osin tuottaa taloudellista etua lähipiirilleen. Lähipiirin määritelmää selvennetään ja laajennetaan: siihen kuuluvat esimerkiksi hallituksen jäsenet, toimitusjohtaja, tilintarkastaja sekä näiden perheenjäsenet ja muut lähisukulaiset. Uutuutena on myös lähipiiritoimien raportointi säätiön toimintakertomuksessa vuosittain.

Säätiön perustamisen tarvitaan 50 000 euron vähimmäispääoma. Peruspääoma tulee maksaa ennen säätiön rekisteröimistä. Perustettavalla säätiöllä tulee olla ensimmäisenä kolmena vuotena perustajan laatima toimintasuunnitelma, talousarvio ja rahoitussuunnitelma. Säätiön perustamista helpottaa se, että perustamisen edellytyksiä selvennetään ja perustamisasiakirjojen muotoa ja sisältöä koskevia vaatimuksia vähennetään. Säätiön sääntöjen pakollisia määräyksiä ovat säätiön nimi, kotipaikka, tarkoitus, toimintamuodot ja määräys siitä, miten jäljellä olevat varat käytetään, kun säätiö puretaan.

Säätiön on laadittava konsernitilinpäätös, jos sillä on kirjanpitolaissa määrätty määräysvalta toisessa kirjanpitovelvollisessa. Vaikka emosäätiö harjoittaisi liiketoimintaa tai kirjanpitolain konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuutta koskevat rajat eivät täyttyisi, säilyy silti konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuus.

PRH vastaa säätiöiden valvonnasta. Tämän valvonnan tehostamiseksi säätiölaissa on poistettu esteitä viranomaisten tietojen vaihdosta.

Yksinkertaisen yhdistyskirjanpidon toteuttaminen Excelillä

Jos rekisteröityneellä yhdistyksellä on vain muutamia kymmeniä tapahtumia vuodessa, on tilikauden yli- tai alijäämän selvittäminen helppoa Exceliin tehtävällä kirjanpidolla.

Ohesta löydät Excel-mallitiedoston, jonka avulla pystyt kirjaamaan tilikauden tapahtumat. Niiden perusteella pystytään luomaan myös kirjanpitoon pohjautuva tuloslaskelma ja tase.

Excel-tiedosto sisältää kaksi välilehteä, joilta löydät itse tiliristikon, johon voi toteuttaa tilikauden aikaisen kirjanpidon. Toiselta välilehdeltä löytyvät tuloslaskelma ja tase, joihin ensimmäisen välilehden kirjanpidon tilit siirretään, kun kaikki viennit ovat kirjattu tilikaudelta.

Kirjanpitovälilehdellä on ensimmäisessä sarakkeessa päivämäärä, mihin merkitään se päivämäärä, jona maksutapahtuma tai vienti on maksuperusteen mukaan tapahtunut. Sen jälkeen merkitään vientiselite, joka kertoo mistä viennistä on kyse. Tositeaineistoon (laskut, kuitit yms.) merkitään tositenumero, joka merkitään Excelissä kolmanteen sarakkeeseen. Sen jälkeen sarakkeista löytyy eri tilien nimiä, jotka voidaan määrittää sen mukaan mikä on tarpeellista maksutapahtumia kirjatessa. Kun kaikki debet- ja kreditkirjaukset ovat tehty tilikauden ajalta, voidaan jokaisen tilin sarakkeiden loppusummat viedä taulukon oikeassa reunassa oleviin tulostiliin ja tasetiliin.

Tulos & Tase -välilehdeltä voidaan muokata tuloslaskelman ja taseen tilien nimikkeitä sen mukaan, mitkä ovat olleet käytössä kirjanpitoa tehtäessä. Kirjanpidon tilien summat voidaan nyt esittää tuloslaskelman ja taseen esitysmuodossa. Tilinpäätösvälilehti voidaan lopuksi tulostaa pdf-tiedostomuodossa, jolloin laskelmiin ei voi tehdä enää muutoksia.

Excel kirjanpito.xlsx

11.9.2018 päivitetty vastaamaan nykyistä PMA:n mukaista yhdistyskaavaa.

Käyvän arvon käyttö tilinpäätöksessä

10.9.2015
by Liiketilikeskus

Tilinpäätöserien arvostaminen käypään arvoon tarkoittaa periaatteessa sitä, että tapahtuisi hypoteettinen myyntitransaktio, jossa omaisuus olisi arvostettu markkinahintaan. Eli tarkoittaen tavanmukaista liiketoimea, jossa omaisuuserän siirtäminen markkinaosapuolten välillä toteutuisi tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Tällöin ei tule kyseeseen likvidaatiotilanteet tai pakottava myyntitilanne. Myöskään transaktion tulisi tapahtua tilanteessa, jossa se on riippumaton yrityksestä. Käyvän arvon määrityksiä käytetään yleensä rakennusten, tonttien ja kaluston arvonmääritykseen. Lisäksi sitä voidaan käyttää aineettoman ja investointiomaisuuden arvostamiseen.

IFRS 13 -standardin mukaan käypään arvoon arvostamista kuvaillaan harkintaan perustuvaksi ratkaisuksi. Standardi, joka on tullut 1.1.2013 voimaan tilinpäätöksissä, määrittää erilaisia lähestymistapoja ja arvostusperiaatteita käypien arvojen määrittämiseksi. Arvostamisen lähestymistavassa tulisi ottaa huomioon: kohteena oleva omaisuuserä, omaisuuserän markkinat ja arvostusmenetelmä. Arvostusmenetelminä voidaan käyttää kolmea eri tapaa. Ensimmäisenä on markkinoihin perustuva lähestymistapa, jossa käytetään hintoja ja muuta tietoa, jolla on merkitystä arvonmäärityksen kannalta. Markkinatietojen tulee olla täysin vastaavia ja vertailukelpoisia arvostettavan omaisuuserän kanssa. Kertoimien käyttö on yleistä markkinaehtoisessa arvostuksessa. Kerroin voidaan määrittää johtamalla joukosta vertailulukuja. Kertoimet voivat vaihdella eri vaihtelualueilla. Tällöin tulee käyttää harkintaa, johon vaikuttavat laadulliset ja määrälliset tekijät.

Toisena arvostusmenetelmänä on hankintamenon hyväksi käyttäminen arvostuksessa. Hankintameno kuvastaa tarvittavaa rahamäärää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin, jotta voitaisiin korvata kyseinen omaisuuserä. Hankintameno syntyy siitä, mitä markkinaosapuolena oleva ostaja joutuisi maksamaan omaisuuserän hankinnasta. Tässä kuitenkin otetaan huomioon omaisuuden epäkuranttius, jonka merkitys on laajempi kuin tilinpäätöksessä tehtävät poistot. Se voi liittyä toiminnalliseen ja taloudelliseen huonontumiseen.

Kolmantena arvostustapana on tuottoihin perustuva arvostus. Siinä tulevat rahamäärät muutetaan yhdeksi nykyhetken (esimerkiksi tilinpäätöshetki) rahamääräksi. Eli tulevat kassavirrat diskontataan tämän päivän arvoon. Tuleviin kassavirtoihin vaikuttavat odotukset markkinoilla, mitkä vaikuttavat kassavirtojen suuruuteen. Yleisimpiä ja käytettyjä hinnoittelumalleja ovat nykyarvomenetelmät, optionhinnoittelumalli (Black-Scholes-Merton-malli) ja moniperiodinen ylituottomalli, jota käytetään joidenkin aineettomien hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen.

Syitä, miksi käypiä arvoja käytetään tilinpäätöksessä on muun muassa tilinpäätöksen tavoite heijastaa yrityksen taloudellisia realiteetteja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuotot tulee esittää siinä arvossa, kun ne ovat myös markkinoilla. Esimerkiksi valmistusta harjoittava yritys ostaa markkinoilta raaka-aineita, jotta se voi niistä jalostamalla tehdä tuotteita, jotka taas tuottavat kassavirtaa yritykselle. Saatu kassavirta kuvastaa markkinoilla saatavaa arvoa tuotteista, mikä näkyy myös yrityksen omaisuuden kertymänä. Näin tuoton lisäys tietyllä periodilla täytyy kuvastaa myös yrityksen kokonaisomaisuuden määrän lisäystä. Tästä syntyy yhteys tuoton ja käypien arvojen määrittämiselle.

On myös nähty käypien arvojen määrittämisellä pystytään nostamaan tilinpäätöksen olennaisuutta. Näin ollen se antaa tarkemman kuvan tilinpäätöksen lukijalle. Kuitenkin vielä on pidetty hankintahinnan mukaan määritettyjä tasearvoja luotettavimpina kuin käypien arvojen mukaan määritettyjä.